sunnuntai 25. elokuuta 2013

Aistien kehittäminen



Voidaksemme kehittää kuudetta aistiamme- telepatiaa ja selvännäköisyyttä, kannattaa meidän ensin voimistaa ja saada tasapainoon muut aistimme, joita ovat siis näkö, haju, maku,  kuulo sekä tunto.


Aistien herkistämisen kannalta kannattaa rajoittaa ylimääräisiä ärsykkeitä. Sulkemalla silmät ja estämällä  ihmisen tärkeimmän aistin, näön, saat muut aistit herkistymään. Metsä on hyvä paikka kaikille aistiharjoituksille, mutta yhtälailla se onnistuu keskittyneenä missä tahansa. Harjoittelemalla tietoisesti ja säännöllisesti aistejasi, herkistyt vastaanottamaan myös muista viestejä.


Kuuntele - Rauhoitu ja kuulostele mitä kaikkea voit kuulla. Yritä tunnistaa äänet, kellon tikitys, jääkaapin humina, liikenteen melu. Ulkona tämä on tietysti paljon mielenkiintoisempaa ja rentouttavaa. Lenkilläkin on liian helppo vain laittaa kuulokkeet korville ja jättää huomiotta ympäristön äänet. Etsi sen sijaan pieniä ääniä taustamelun joukosta ja yritä paikantaa äänet. Itse kävelin talomme viereisellä metsäpolulla ja puiden naksahtelujen joukosta kuulin erilaista naputusta. Ilahduin kun etsittyäni vähän aikaa löysin äänen aiheuttajan. Se oli vakoselkätikka, joka on Suomessa uhanalainen laji. 




Näköaistia voi treenata vaikka lintutornissa, ja ennen kiikarien kaivamista yritä hahmottaa linnuista niin paljon yksityiskohtia kuin suinkin. Kuitenkin se, mitä näemme edessämme, ei ole arvokkainta tietoa mitä näköaisti voi meille välittää. Seuraamalla ihmisten käytöstä kauempaa, voimme oppia paljon heidän motiiveistaan. Tarkkailemalla ympäristöä meidät on myös paljon hankalampi säikyttää. Esimerkiksi näet sivusilmällä että joku kävelee liian läheltä maljakkoa, joten osaat ennakoida sen seurauksena syntyvän äänen:  kolahduksen kun maljakko putoaa ja särkyy lattialle.



Tuoksujen aistimessa silmien sulkeminen tulee jotenkin luonnostaan, niin kuin näiden huumaavan tuoksuisten ruusujen kohdalla. Haistele kaikkea mitä löydät luonnosta, kukkia, yrttejä, kaarnaa. Mitä ajatuksia tuoksu herättää, onko se miellyttävä? Vie hitaasti esimerkiksi ruusunnuppu kauemmaksi nenästäsi ja katso millaisen matkan päästä pystyt aistimaan sen. Hajujenmaailma on ihmeellinen ja jokin tuttu tuoksu lapsuudestasi voi palauttaa ison joukon muistoja mieleesi.



Makuaisti on mielenkiintoinen aisti. Lapsena sitä ei kerta kaikkiaan vain pysty syömään jotakin, kuten omalla kohdallani oli punajuuri. Myöhemmin sen kaunis väri sai minut pitämään siitä ja keksimään erilaisia reseptejä joihin sen yhdistäisi. Makuaisti siis muuttuu iän myötä ja sitä pystyy helposti kouluttamaan pitämään uusista asioista, kuten vihreästä teestä. Maistele huolellisesti erilaisia ruoka-aineita. Ravintolassa on hauska antaa kaverin tilata puolestasi jotakin, ja sen jälkeen yrittää maistamalla päätellä mitä kaikkia mausteita se sisältää.



Tuntoaistia pystyy kehittämään jatkuvasti tunnustelemalla sormenpäillä erilaisia pintoja, kaikkea mihin kosketat. Miltä tietokoneen näppäimistö tuntuu, leivän kuori, aamukasteen kostuttama lehti? Onko kokemus mielekäs, onko aistittava pinta kylmä vai lämmin? Pystytkö tuntemaan pienen kärpäsen laskeutuvan ihollesi. Entä mitkä asiat saavat ihosi nousemaan kananlihalle? Jalkapohjien tuntoa on erityisen ihana harjoittaa kesäisin kostella nurmikolla, hiekalla ja kalliolla.



Tämänkertaisen aiheen inspiraationa käytin Kate Westin The Real Witches´ Year kirjaa. 

Nämä kauniit ruusukuvat ovat puolestaan Hatanpään Arboretumista joka sijaitsee Pyhäjärven rannalla Tampereella. Alueeseen kuuluu upea Hatanpään kartano jolta löytyy paljon historiaa. Osa puistosta kuuluu jo 1700-luvulla istutettuun kartanonpuistoon. Nykyisen puiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1971. Ruusutarha on täynnä toinen toistaan kauniimpia ruusuja, joita kannattaa käydä ihastelemassa heinäkuun puolestavälistä aina syyskuun loppupuolelle saakka.


maanantai 19. elokuuta 2013

Kivien valitseminen ja puhdistus



Miten valita se oikea kivi kaikkien joukosta? Miten puhdistan kiveni? Miten kiviä käytetään?


Tässä on muutama kysymys, joihin ajattelin että on hyvä vastata ihan yleisesti. Ensinnäkin, mitä kivien valitsemiseen tulee, kannattaa aina ja ehdottomasti kuunnella omaa intuitiotansa. Ehkäpä olet kotona lukenut jostakin tietystä kivestä ja ajattelet että sinun on saatava se. Kaupassa huomaat että jokin toinen kivi vetää sinua enemmän puoleensa, ja kenties selvität senkin ominaisuudet. Et kuitenkaan ole vakuuttunut auttaako tämä toinen kivi sinua niin kuin olit aluksi toivonut. Jos et kuitenkaan ole täysin tietoinen kaikista omista toiveistasi, voi tämä toinen kivi vastata hyvinkin tiedostamattomiin tarpeisiisi. Jos tämä ei auttanut niin voithan toki ostaa molemmat kivet!


Entä mitä tulee kivien ostamiseen nettikaupoista? Haluaisit kuunnella omaa intuitiotasi kiveä valitessa, mutta jos nettikaupasta ostaminen on sinulle helpompaa esimerkiksi sen vuoksi, että lähin kivikauppasi sijaitsee aivan liian kaukana, on järkevää hankkia kivet tilaamalla. Usein nettikauppojen sivuilla ei ole montaa kuvaa tilattavasta tuotteesta ja koska kivet ovat luonnontuotteita, ei niitäkään ole kahta samanlaista. Kiven ulkonäkö ei kuitenkaan vaikuta sen käyttöön. Luulenpa että tulet saamaan täysin oikean kiven, sillä lähettäessäsi tilauksesi eteenpäin sinun tarpeesi energia tulee johdattamaan oikean kiven luoksesi.




Siihen, miten kiviä voi käyttää, ei ole aivan lyhyttä vastausta, joten tulen palaamaan aiheeseen myöhemmin. Yleensä käytän kiviäni näin: jos olen lähdössä jonnekin, ja kaipaan esimerkiksi hieman itseluottamusta, menen kivialttarini eteen, ja valitsen sieltä kiven tai muutaman, jotka kutsuvat minua, ja laitan ne taskuuni. Oikeastaan kotini joka nurkka on täynnä kiviä, mutta suurin osa niistä on kuitenkin aseteltuna lipaston päälle. Tietysti ne keräävät pölyä, mutta puhdistan niitä epäsäännöllisen säännöllisesti, ja aina käytön jälkeen; täten kaikki kivet alttarillani ovat käyttövalmiita, lukuun ottamatta niitä tapauksia kun kivi on erikseen ohjelmoitava tiettyä tarkoitusta varten. Pidän alttarilla myös akaattilevyjä, joiden päälle asetan pienempiä kiviä lataantumaan, ja joskus asetan jonkun käyttämäni kiven kvartsikidesykerön päälle, koska se on kiville erityisen mieluisaa. Kivet rakastavat myös auringonvaloa, ja vienkin kiveni välillä ”ulkoilemaan” parvekkeelle. Kuunvalo sopii kivien lataamiseen mystisiä tarkoituksia varten. 


Seuraavassa on yksinkertaisia puhdistustapoja. Varsinkin juuri ostamasi kivet on syytä puhdistaa perusteellisesti, sillä niiden louhiminen maasta on aiheuttanut kiville valtavan shokin kun ne on repäisty irti maan energiakentästä. Erilaiset happokäsittelyt eivät myöskään ole tavattomia, sillä kivet puhdistetaan teollisesti niihin jääneistä liasta ja mullasta.


Pieni kivilabyrintti

* Virtaavan veden alla

Puro olisi ihanteellinen paikka, mutta hanavesi käy yhtä lailla, varsinkin kun tehostat vaikutusta visualisoimalla kiven puhdistuvan.  Laita kivet esim. siivilään jotta ne eivät pääse putoamaan ja anna olla hanan ala noin 20 minuuttia. Tämä tapa ei kuitenkaan sovi huokoisille kiville, jollaisia ovat mm. malakiitti, turkoosi, krysokolla, atsuriitti ja seleniitti. Hautaa tällaiset kivet vuorikidesykerön päällä kuppiin jossa on merisuolaa neutralisoidaksesi niiden energialatauksen.


* Suitsukkeen tai tulen avulla

Sytytä jokin seuraavista suitsukkeista: frankincense, salvia, santelipuu, setripuu, rosmariini. Samalla kun sytytät suitsukkeen, omista se kiven puhdistamiselle. Pitele kiveä savussa ja visualisoi epäpuhtaan energian haihtuvan savuna ilmaan. Voit pitää kiveä myös kynttilän liekin yläpuolella ja visualisoida tulen imevän ja hajottavan epäpuhtaat energiat.


* Maahan hautaamalla

Erittäin likaisen tai energialtaan raskaan kiven on päästävä takaisin maahan. Hautaa kivi ainakin vuorokaudeksi maahan. Se voi olla hankalaa jos asut kerrostalossa, mutta varmasti jostakin läheltä löytyy metsäinen lenkkipolku. Kivi on palvellut sinua, joten olet sen pienen vaivan sille velkaa. Merkitse paikka kuitenkin hyvin muistiin ellet ajatellut jättää kiveä maahan ainiaaksi, mikä ei sekään kyllä olisi huono idea. Maan energia neutralisoi ja parantaa epätasapainossa olevan kiven. Jos hautaat kiven puun juurelle, voit pyytää puulta apua kiven puhdistamisessa. 


Kivien järjesteleminen ja asetteleminen on myös rentouttavaa puuhaa. Tietysti kun kiviä alkaa olemaan sellainen määrä kuin minulla, niistä on tehtävä jonkinlainen kortisto että ei unohtaisi mikä mikin kivi on. En kuitenkaan halua pitää kiviäni rajoittavissa riveissä, vaan otan jokaisesta uudesta tulokkaasta kuvan jonka tallennan koneelleni nimen kanssa. Lisäksi kun puhdistan kiviä, toistan niiden nimet samalla jotta ne pysyisivät mielessäni.

torstai 15. elokuuta 2013

Keijukaiset



Ovatko keijut muutakin kuin niityllä tanssivia sieviä taruolentoja?



Eurooppalaisen taruston mukaan keijukaiset ovat herttaisia ja huolettomia olentoja. Sanotaan, että keijut elävät rinnakkaistodellisuudessa. Heitä saattaa nähdä täydenkuunaikaan sekä katsottaessa kiven läpi jossa on luonnon muovaava reikä. Englantilaisen kansanperinteen mukaan keijukaisten valtakuntaa hallitsevat kuninkaat Oberon ja Titania.

1800-luvun ihmiset olivat hulluina keijukaisiin, eivätkä keijut olleet vain lasten iltasatuainesta. Keijuista tuli suosittuja maalausten sekä näytelmien aiheita, myös väärentyneitä  valokuvia esitettiin paljon keijujen olemassaolon todistamiseksi.

Goblen kuvitusta kirjasta The Book of Fairy Poetry.


Hammaskeiju on se, joka jättää lapsen tyynyn alle kolikon kun tältä on pudonnut maitohammas. Helinä-keiju, Peter Panin mustasukkainen ystävätär on kenties kuuluisin keiju.  Peter Panin luojan, J.M Barrien mukaan aina kun lapsi sanoo ettei usko keijuihin, jossain kuolee yksi keiju.


Vanhasta suomalaisesta tarinaperinteestä ei löydy vastinetta siroille niityllä kirmaaville keijukaisille. Suomalaisia keijuja olivat metsässä kulkevat luonnottaret sekä metsänneidot, joita ennen sinipiioiksi kutsuttiin. Hohtavan valkoiset ilman immet eli ilmattaret asuivat puolestaan sateenkaaren päällä taivaalla. Ennen tätä keijut liitettiin suomessa kalmanhajuun, pahoihin henkiin ja painajaisiin. Tällöin keijujen kerrottiin lentelevän hautuumaiden ympärillä ja näyttäytyvän esimerkiksi lumihiutaleiden tai tulijuovan muodossa.



Kirjastossa vastaani tuli tämä ihastuttava Suvi Niinisalon kirja Keijukaisten lähteillä. Kirja selvittää mitä suomalaisten keijukuivien taakse kätkeytyy, millaisia uskomuksia ja kansanperinteitä keijuihin liitettiin niin meillä kuin muuallakin Euroopassa. Kirja tutkii keijukuvia maalauksissa ja kuvitustaiteessa, ja varsinkin suomalaisten keijukuvien tulkinnat ovat mielenkiintoista luettavaa. Kirjassa on melkein 200 sivua ja yli 100 kaunista keijuaiheista kuvaa.


Englannin kielen fairy sana on tarkoittanut keijun lisäksi mm. maahista, menninkäistä tai haltijaa. Englantilaisen perinteen fairy muistuttaa kirjan mukaan eniten suomalaista maahista. Kirja kertoo että tarinoita niityllä tanssivista keijuista oli kerrottu keskiajalta lähtien ympäri Eurooppaa. Paikkaan, jossa keijukaiset olivat tanssineet, uskottiin kasvavan kasvien tai sienten ympäröivä kehä, englanniksi fairy ring, elfin dance tai elfin walk. Suomessa rinkiä kutsuttiin noidankehäksi, kenties koska tarinaperinteemme ei tunne niityllä tanssivia keijuja. Jos tällaiseen kehään astui varomattomasti, saattoi muuttua näkymättömäksi.


Cicey Mary Barkerin ihastuttava keiju postikorttikirjasta Flower Fairies.

Kirjassa mainitut maahiset ja menninkäiset tuovat ihanasti mieleeni lapsuusmuistot isoäitini kellarista. Yhteen kellarin pienistä huoneista minua ja siskoani oli kielletty menemästä koska siellä kuulemma asusti menninkäinen. Ja eihän sitä pientä, matalaa ja raskasta huoneen ovea kukaan koskaan avannutkaan, vaan emmehän me siskoni kanssa malttaneet olla sinne kurkistamasta. Huone oli vain kahden neliön kokoinen, pimeä ja kostea, ja täynnä hämähäkinseittejä, sekä esineitä joilla ei tuntunut olevan mitään käyttötarkoitusta. Silloin lapsena kuvittelin tosiaan menninkäisen siellä asustavan, eihän häntä olisi kyllä sopinut häiritäkään!


Keijuja on vaikea havaita pajain silmin, mutta herkkätunteiset pystyvät havaitsemaan heidän läsnäolon. Silver Raven Wolfin mukaan keijuenergia kuuluu moderneihin luonnonuskontoihin. Saadakseen apua keijuilta, on ensin todistettava olevansa luotettava ja suoraselkäinen tyyppi. Tess Whitehurst puolestaan esittää tapoja houkutella keijuja kirjassaan Kodin magiaa. Hän antaa vinkkejä mm. mitä on otettava huomioon alttaria pystyttäessä. Esimerkiksi kirjan mukaan keijut rakastavat jasmiinin ja kanelin tuoksua. Keijujen energia on maanläheistä, leikkisää ja ilkikurista. Tärkeintä keijujen houkuttelemiseksi omaan kotiin on kirjan mukaan kuitenkin kemiallisten myrkkyjen ja torjunta-aineiden korvaaminen luonnonmukaisilla tuotteilla.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tuomi



Prunus padus latinaksi, englanniksi joko Bird Cherry tai Hackberry.


Kun muutin keväällä ja aloin tutkimaan uutta ympäristöäni, törmäsin pieneen puuhun hehkuvassa kukka-asussaan. Häpeäkseni täytyy myöntää että kaupungissa kasvaneena en tunnista moniakaan puulajeja, mutta pikkuhiljaa alan niitäkin oppimaan. Kameraa minulla ei silloin ollut mukana, mutta tänään metsään kulkiessani huomasin samaisen puun kantavan sinertäviä marjoja. Tietysti kiinnostuin heti selvittämään mistä on kysymys, nappasin puusta muutaman kuvan ja tämän opin:


Tuomi kasvaa koko Suomessa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena kasvupaikkoinaan lehdot, rantapensaikot ja metsänreunat. Tuomi voi varttua jopa 20 metrin korkuiseksi puuksi, mutta useimmiten se kasvaa pensaana. Tuomi kukkii touko-heinäkuussa ja luo ympärilleen huumaavaa tuoksua. Pitkään hengitettynä tuoksu aiheuttaa kuitenkin päänsärkyä, joten liian kauaa sitä ei kannata haistella. 


Tuomen kuori ja puuaines sisältävät myrkyllistä glykosidia, joka pitää useimmat tuhohyönteiset loitolla. Vahvan tuoksun vuoksi tuomea voikin käyttää myös kotona ja puutarhassa häätämään ei-toivotut pieneläimet. Tuomenkehrääjäkoi on poikkeus, jonka toukat toisinaan verhoavat puun valkoiseen seittiinsä ja syövät sen lehdet. Puu ei kuitenkaan kuole tähän, vaan kasvattaa pian uudet lehdet tilalle. 



Tuomen  hedelmät ovat luumarjoja, eli jokaisen marjan keskellä on pyöreä kivi. Rikotuissa marjoissa on sama huumaava tuoksu kuin tuomen kukissakin. Marjat eivät ole myrkyllisiä, ne maistuvat karvaan makeilta ja niistä voi tehdä vaikkapa mehua. Kivet kannattaa poistaa, sillä runsaammin käytettynä ne ovat terveydelle haitallisia.


Tuomen kuorella voi värjätä lankoja ruskeiksi, lehdillä keltaisiksi ja marjoilla hennon lilaksi. Tuomea voi käyttää myös rohdoksena; kuivatuista lehdistä ja kukista tehty tee vaikuttaa kuumetta alentavasti.  Marjat puolestaan rauhoittavat ruuansulatusta ja kuivattuna niitä voi käyttää ripulilääkkeenä.