sunnuntai 25. elokuuta 2013

Aistien kehittäminen



Voidaksemme kehittää kuudetta aistiamme- telepatiaa ja selvännäköisyyttä, kannattaa meidän ensin voimistaa ja saada tasapainoon muut aistimme, joita ovat siis näkö, haju, maku,  kuulo sekä tunto.


Aistien herkistämisen kannalta kannattaa rajoittaa ylimääräisiä ärsykkeitä. Sulkemalla silmät ja estämällä  ihmisen tärkeimmän aistin, näön, saat muut aistit herkistymään. Metsä on hyvä paikka kaikille aistiharjoituksille, mutta yhtälailla se onnistuu keskittyneenä missä tahansa. Harjoittelemalla tietoisesti ja säännöllisesti aistejasi, herkistyt vastaanottamaan myös muista viestejä.


Kuuntele - Rauhoitu ja kuulostele mitä kaikkea voit kuulla. Yritä tunnistaa äänet, kellon tikitys, jääkaapin humina, liikenteen melu. Ulkona tämä on tietysti paljon mielenkiintoisempaa ja rentouttavaa. Lenkilläkin on liian helppo vain laittaa kuulokkeet korville ja jättää huomiotta ympäristön äänet. Etsi sen sijaan pieniä ääniä taustamelun joukosta ja yritä paikantaa äänet. Itse kävelin talomme viereisellä metsäpolulla ja puiden naksahtelujen joukosta kuulin erilaista naputusta. Ilahduin kun etsittyäni vähän aikaa löysin äänen aiheuttajan. Se oli vakoselkätikka, joka on Suomessa uhanalainen laji. 




Näköaistia voi treenata vaikka lintutornissa, ja ennen kiikarien kaivamista yritä hahmottaa linnuista niin paljon yksityiskohtia kuin suinkin. Kuitenkin se, mitä näemme edessämme, ei ole arvokkainta tietoa mitä näköaisti voi meille välittää. Seuraamalla ihmisten käytöstä kauempaa, voimme oppia paljon heidän motiiveistaan. Tarkkailemalla ympäristöä meidät on myös paljon hankalampi säikyttää. Esimerkiksi näet sivusilmällä että joku kävelee liian läheltä maljakkoa, joten osaat ennakoida sen seurauksena syntyvän äänen:  kolahduksen kun maljakko putoaa ja särkyy lattialle.



Tuoksujen aistimessa silmien sulkeminen tulee jotenkin luonnostaan, niin kuin näiden huumaavan tuoksuisten ruusujen kohdalla. Haistele kaikkea mitä löydät luonnosta, kukkia, yrttejä, kaarnaa. Mitä ajatuksia tuoksu herättää, onko se miellyttävä? Vie hitaasti esimerkiksi ruusunnuppu kauemmaksi nenästäsi ja katso millaisen matkan päästä pystyt aistimaan sen. Hajujenmaailma on ihmeellinen ja jokin tuttu tuoksu lapsuudestasi voi palauttaa ison joukon muistoja mieleesi.



Makuaisti on mielenkiintoinen aisti. Lapsena sitä ei kerta kaikkiaan vain pysty syömään jotakin, kuten omalla kohdallani oli punajuuri. Myöhemmin sen kaunis väri sai minut pitämään siitä ja keksimään erilaisia reseptejä joihin sen yhdistäisi. Makuaisti siis muuttuu iän myötä ja sitä pystyy helposti kouluttamaan pitämään uusista asioista, kuten vihreästä teestä. Maistele huolellisesti erilaisia ruoka-aineita. Ravintolassa on hauska antaa kaverin tilata puolestasi jotakin, ja sen jälkeen yrittää maistamalla päätellä mitä kaikkia mausteita se sisältää.



Tuntoaistia pystyy kehittämään jatkuvasti tunnustelemalla sormenpäillä erilaisia pintoja, kaikkea mihin kosketat. Miltä tietokoneen näppäimistö tuntuu, leivän kuori, aamukasteen kostuttama lehti? Onko kokemus mielekäs, onko aistittava pinta kylmä vai lämmin? Pystytkö tuntemaan pienen kärpäsen laskeutuvan ihollesi. Entä mitkä asiat saavat ihosi nousemaan kananlihalle? Jalkapohjien tuntoa on erityisen ihana harjoittaa kesäisin kostella nurmikolla, hiekalla ja kalliolla.



Tämänkertaisen aiheen inspiraationa käytin Kate Westin The Real Witches´ Year kirjaa. 

Nämä kauniit ruusukuvat ovat puolestaan Hatanpään Arboretumista joka sijaitsee Pyhäjärven rannalla Tampereella. Alueeseen kuuluu upea Hatanpään kartano jolta löytyy paljon historiaa. Osa puistosta kuuluu jo 1700-luvulla istutettuun kartanonpuistoon. Nykyisen puiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1971. Ruusutarha on täynnä toinen toistaan kauniimpia ruusuja, joita kannattaa käydä ihastelemassa heinäkuun puolestavälistä aina syyskuun loppupuolelle saakka.


4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus taas kerran :) mä asun arboretumin laidalla.. joka päivä koiran kanssa siellä kävellessä kuuntelen puistoa... ihanaa istahtaa ruusutarhan vihreälle penkille ja vain olla... mun suosikkini on muuten se ikivanha tammi ja päärynäpuu, niitten koskettamisesta tulee niin maadoittunut olo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Varmasti on ihanaa asua niin lähellä arboretumia! Yritän käydä siellä ainakin muutaman kerran kesässä, mutta mielelläni siellä kyllä joka päiväkin istuskeisin :) Mun suosikki on ehkäpä se pieni kivipuutaha niiden siltojen luona..

      Poista
  2. Hieno kirjoitus!

    Sinulle on tunnustus http://korpienkuiske.blogspot.fi/2013/08/tunnustus.html :)

    VastaaPoista