keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Samhain


 
Samhain on kohta ovella. Vuodenpyörä on saavuttanut loppunsa jotta voisi taas alkaa alusta. On aika jättää menneet taakse ja avata sydän mahdollisuuksille joita seuraava vuosi tuo tullessansa. 



Samhain on monen noidan lempi sapatti hyvästä syystä. Lokakuun 31. päivän auringonlaskun jälkeen on luvassa erityinen villi yö, jossa voi tuntea monen hengen läsnäolon. Maailmojen välinen verho on ohuimmillaan, maailma elävien ja kuolleiden välillä. Tervehdi heitä jotka ovat meitä ennen poistuneet, ja jotka nyt odottavat vuoroaan syntyäkseen pian uudelleen. Yleinen tapa on sytyttää kynttilä ikkunalaudalle ohjaamaan hyvät henget kotiin, ja estämään pahojen henkien pääsyn sisään. Myös irvokkaiksi veistetyt kurpitsalyhdyt karkottavat ei tervetulleet henget tiehensä.


Sapatin toinen tärkeä teema on salattujen asioiden tulkitseminen. Jumalatar on vanhaan viisaan roolissa, joten nyt kannattaa kaivaa mikä tahansa ennustamiseen soveltuva väline esille. Kokeile esimerkiksi tarot-kortteja, riimuja, kristallipalloa tai teenlehtiä. Kirjoita saamasi vastaukset ylös vaikka niissä ei vielä tuntuisikaan olevan mitään järkeä, seuraavan vuoden kuluessa löytyy kyllä hetki kun ymmärrät ja tarvitset saamaasi tietoa.


Nämä kuvat ovat muutaman viikon takaiselta syysretkeltä. Nyt jo ulkona on kovin harmaata ja väritöntä, joten muistakaa nauttia ja iloita pienistäkin asioista! Iloista alkutalvea teille :) 


tiistai 22. lokakuuta 2013

Itseluottamusta ja energiaa karneolista



Jostain syystä olen ollut kiinnostunut erilaisista kalsedoneihin kuuluvista kivistä, joten kerronpa hieman mitä olen tällä kertaa oppinut karneolista.

Karneolin punertava sävy johtuu raudasta. Kiven värit voivatkin vaihdella oranssista punaiseen, ruskeaan ja melkein pinkkiin.


Karneoli on hyvin yleisesti käytetty kivi läpi historian. Esimerkiksi Egyptiläiset arvostivat kiveä uskoen sen helpottavan siirtymistä tuonpuoleiseen ja Amerikan alkuperäisväestölle karneoli oli pyhä kivi joka edisti vakautta ja lisäsi harmoniaa. Itämaalaiset ihmiset uskoivat puolestaan kiven suojaavan pahaa silmää ja kateutta vastaan.

Karneoliin liittyviä ominaisuuksia ovat suojelu, rauha, rohkeus ja kärsivällisyys. Kivi antaa paljon energiaa ja rohkeutta lisäten itsetuntoa. Kiveä voi käyttää lisäämään myös seksuaalienergiaa ja intohimoa, ja se sopii varsinkin niille joiden on vaikea näyttää seksuaalisuuttaan.

Karneoli on myötätuntoa lisäävä kivi, se auttaa poistamaan negatiivisia tunteita, esimerkiksi pelkoja. Kokeile esiintymisjännitykseen karneoliriipusta tai sormusta, se voimistaa ääntä ja antaa sujuvuutta puheeseen.

Rannekoru karneolista, granaatista ja sitriinistä. Varsinaista energiaa!

Karneolin kyky poistaa negatiivisuutta tekee siitä myös kiven jonka avulla voi puhdistaa toisia kiviä. Aseta puhdistettava kivi ensin akaattilevylle ja laita  sitten pieni karneoli puhdistettavan kiven päälle. Akaattilevyn sijasta voit käyttää myös toista karneolia puhdistetavan kiven alla. 

Muita tapoja käyttää karneolia on esimerkiksi kehon energisointi. Ota karneolin pala ja vieritä kiveä koko kehosi halki alhaalta ylöspäin parantaaksesi energian virtaamista. Jos haluat estää toisia psyykkisesti kyvykkäitä ihmisiä lukemasta ajatuksiasi, voit yksinkertaisesti kantaa karneolia mukana taskussasi.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Enneagrammi



Huomasin että olen saanut uusia lukijoita, se on aina mukava yllätys! Tervetuloa siis teillekin seuraamaan blogiani :)

 
Löysin netistä mielenkiintoisen persoonallisuustestin, jonka voitte kaikki halutessanne käydä tekemässä sivustolla http://www.eegee.fi/ . Kyseessä on enneagrammi, jonka mukaan jokaisesta ihmisestä löytyy piirteitä kaikista yhdeksästä  persoonallisuustyypistä, yhden ollessa hallitseva. Tällaiset testit ovat mielestäni hyvä apu itsetuntemukseen, ja itsetuntemus puolestaan on hyödyllistä meille kaikille, sillä se auttaa meitä tuomaan parhaat puolemme esille. Sivustolta voit lukea lisää aiheesta ja erilaisista persoonallisuustyypeistä. Kiinnostuneille voisin vielä kertoa että oma tyyppini on nelonen, josta kerrotaan mm. että 

”…on intensiivinen ja vahva tunneihminen, jolle syvällisyys, aitous ja merkityksellisyys ovat elämän ydinasioita. Nelonen vaistoaa helposti tunneilmapiirin ja hänelle on tärkeää tapahtumat menneisyydessä. Nelosen erityinen lahja on kyky luoda uutta ja ainutlaatuista.”

Ainakin itse koin tyyppini täysin minua kuvaavaksi. Millaisen tuloksen sinä sait ja oliko tyypin kuvaus mielestäsi osuva?


torstai 10. lokakuuta 2013

Euroopan noitavainot



Kirjastossa tuli taas vastaan mielenkiintoista luettavaa, joten jonkinlainen esittely Marko Nenosen kirjoista Noitavainot Euroopassa: Myytin synty (2006) ja Ihmisen pahuus (2007) nyt luvassa. Molemmat kirjat ovat yli 300- sivuisia, toisen osan ollessa itsenäinen rinnakkaisteos.


Aloitetaan ensimmäisestä kirjasta, Myytin synty. Nenonen on halunnut kirjoittaa selkokielisen teoksen, ja onkin siinä onnistunut. Molemmat kirjat ovat yllättävän helppolukuisia.

Myytin synty- kirja kuvaa uuden noitateorian syntyä ja vainojen alkamista, sitä mistä noitaoikeudenkäynneissä oli oikeasti kyse. Rajusti historiankuvauksia on värittänyt tekaistut oikeudenkäynnit, joita tämä teos hyvin valottaa. Keskiajalla ei ollut noitavainoja lukuun ottamatta yksittäisiä noitaoikeudenkäyntejä. Keksintö jonka mukaan noidat lensivät viettämään sapattejaan syntyi vasta keskiajan jälkeen, kuten oikeat noitavainot. Kaikki kauheat teot joista noitia syytettiin, tunnettiin jo varhaisia kristittyjä vastaan esitetyistä huhuista. Perimmäinen seikka noitavainojen syntyyn oli kristinuskon muuttuminen keskiajalla: se korosti ja vahvisti paholaisen asemaa. Mielenkiintoista oli tiedostaa että noitavainot syntyivät samaan aikaan luonnontieteiden kanssa.

Kirja kertoo yhtälailla siitä, mitä on kuviteltu todeksi, kuin siitä, mitä todella oli tapahtunut. Aikaisempi käsitys noitavainoista korostaa syytteiden määrää jotka liittyvät noitasapattien viettämiseen, kun todellinen, suurempi syytös oli ollut perinteinen ja vahingoittava noituus.
Aikaisemmin on arveltu noitavainojen vaatineen 30 000 – 70 000 ihmisen henget Englannissa. Luku on kuitenkin perustunut pelkkään oletukseen, todellinen määrä oli lähempänä alle parin tuhannen. Mielikuvat raivoisista rovioista ovat vääristyneitä. Englannissa kuolemantuomio toteutettiin hirttämällä, harvoin ketään elävänä poltettiin muuallakaan. 

Euroopan suurimmat noitavainot olivat katolilaisilla Saksalaisilla alueilla. Nykyisen Saksan alueella langetettiin arviolta 20 000 kuolemantuomiota noituudesta vuosina 1560-1650. Suhteellisesti eniten noitaoikeudenkäyntejä oli kuitenkin kenties Sveitsissä.

Suomessa oli monia noituus- ja taikuusoikeudenkäyntejä, asukaslukuun suhteutettuna syyllisiä oli enemmän kuin useissa muissa maissa. Suomalaiset tunnettiinkin jo keskiajalla Euroopassa noituuden maineestaan. Vähintään puolet syytetyistä noidista Suomessa olivat miehiä, poikkeuksena Pohjanmaa. Kirja ei juurikaan kerro Suomessa valinneista vainoista, mutta kuvailee kyllä mielenkiintoisesti trullien ja virpojien taustoja ja miten ne sekoittuivat yhdeksi tavaksi.

  
Toinen kirja, Ihmisen pahuus, kertoo siitä miksi noitavainot todella syntyivät ja mikä yhteys menneiden aikojen noidilla on nykyaikaan. Tässä kirjassa on muutama tapaus Suomesta enemmän kuin edellisessä. Teksti on kuitenkin aavistuksen verran kuivempaa, johtunee siitä että kirjassa kuvaillaan kulttuurin syntyä. Kieltämättä kulttuurin kuvaus on kuitenkin hyvää yleissivistystä ja lisää ymmärrystä koko vainoja piinanneelle ajanjaksolle. 1900- luvun sukupolvet ovat luoneet noituudesta ja magiasta uusia uskomuksia ja riittejä, joille ei ole historialista vastinetta. Ei ole ollut yhtä kansankulttuuria, sillä mitkään perinteet eivät elä tyhjiössä. Ihmiset luovat perinteitään, kansankulttuuri muuttuu koko ajan.

Noitaoikeudenkäyntien lisäksi muutkin oikeudenkäynnit lisääntyivät, jopa enemmissä määrin kuin noitiin kohdistuvat syytökset. Suurimmat poliittiset, kansalliset ja uskonnolliset vainot ovat olleet Euroopassa 1900- luvulla. Niissä tapettiin ihmisiä moninkertaisesti enemmän kuin noitavainoissa. Rajummin kuin noitia vastaan, käytiin muita toisinajattelijoita. Jopa raamatun lukeminen oli rikos sillä se ei kuulunut maallikoille. 

Mielenkiintoinen huomio on, että EU:n yhdentymiskehitys 1900- luvulla sai alkunsa samoilla alueilla kuin noitavainot, ja myöhemmin EU:hun liittyneet maat ovat tulleet mukaan lähes samassa järjestyksessä kuin ne noitavainojen leviämistä seurasivat. Kummallista on sekin, että eri noitaoikeudenkäynneistä lähimmäksi omaa aikaamme säilyi hyvää tarkoittavat ja parantavat taikuuden lajit vakavana rikoksena.

Kirja tutkii myös sitä mitä noituus on ja mikä siihen on vaikuttanut. Yksi luku on jopa nimetty Margaret Murrayn mukaan, joka on uusnoitien ja wicca-noitien isoäiti. Murray kirjoitti yhden kaikkein vaikutusvaltaisimmista noitavainotutkimuksista, josta Gerald Gardner omi paljon ajatuksia.
Kaikista syytetyistä noidista, ei aina edes puolet osassa maista, olleet naisia. Siksi noitavainojen selittäminen naisvainoilla tai naisten huonommalla asemalla ei ole uskottava. Tätä puoltaa sekin seikka että naiset syyttivät toisia naisia noituudesta kaiketi yhtä usein kuin miehet.

Aika paljon kirjassa käsitellään kristinuskon historiaa. Kirjan luettuaan on kuitenkin helppo ymmärtää mistä kuvitelmat että noidat palvoisivat saatanaa ovat peräisin. ”Paholainen sellaisena kuin me sen tunnemme, esiintyy vain kristinuskossa.” Kristinuskon muuttuessa noituutena voitiin pitää melkein kaikkea, mikä poikkesi oikeasta opista. Mitään valtiollista ohjelmaa, jonka tuloksena olisivat olleet noitavainot, ei kuitenkaan ollut. 

Kirja esittää toisin sanoen erilaisia selityksiä noitavainojen synnystä, mutta ne kaikki todetaan vajavaisiksi tai täysin mahdottomiksi. Loppupäätelmää ei tule. Noitavainot ovat jälkipovien luoma käsite, ja noitavainojen historia on lopulta vainojen historiaa eikä noitien historiaa.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Syksyn värejä etsimässä





Nautin tavattomasti syksyisistä päivistä, viilenevästä tuulesta ja siitä että saan tarkkailla eri lintujen ja eläinten puuhia ennen talven tuloa. Talvi on kyllä kaunista aikaa silloin kun kaikki peittyy valkeaan lumeen, mutta syksyn värikirjo on se, mitä eniten odotan vuoden loppupuoliskolta. Väreistä saa uskomattoman paljon energiaa pimeneviin iltoihin, joten nyt kannattaa todella lähteä ulos ihastelemaan väriään vaihtavia puita ennen kuin ne pudottavat lehtensä. Mikä voisi olla henkeäsalpaavampaa kuin vaahtera täydessä kulta-loistossansa? Tässä muutamia kuvia luonnon värituotoksista:






 Aurinkoista viikonloppua kaikille :)