sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Unohdetut liittolaiset



Muutamia vuosia sitten löysin ihanan oraakkelipakan jonka aioin nyt esitellä: 44 kortin Wisdom of the Hidden Realms (tekijänä Colette Baron-Reid). Nämä ovat helposti lähestyttävät kortit joihin kehittyy nopeasti ystävyyssuhde. Tämä pakka ei kuitenkaan sovellu povaamiseen, vaan on tarkoitettu tämän hetkisten ongelmien ratkomiseen, jotta elämäsi olisi juuri nyt niin hyvää kuin se vain voi olla. Korttien viestit auttavat sinua ymmärtämään itseäsi ja paikkaasi maailmassa, sekä tarjoavat paljon kysymyksiä mietittäväksi. 


Korttien ideana on esittää unohdettuja liittolaisia, arkkityyppejä, joilta ihmiset saivat apua ennen kuin unohtivat jumalaisen yhteytensä.  Kyseessä on siis mystinen sekoitus eri kulttuureja ja taruja.



Lähes jokainen kortti toimii joko liittolaisenasi tai haastajana, riippuen kumminpäin sen nostat.  Pakan mukana tulevassa kirjasessa on 125 sivua ja jokaisesta kortista on pieni mustavalkoinen kuva sekä selkeät viestit liittolaiselta ja haastajalta. Kirjasen alusta löytyy yksinkertaiset ohjeet pakan käyttöön ja annetaan esimerkkikysymyksiä joita pakalle voi esittää, kuten ”Mihin minun tulee tänään kiinnittää huomioni?”. Liian monimutkaiset kysymykset on parasta unohtaa ja antaa korttien kertoa viestinsä joita et välttämättä ole tullut edes ajatelleeksi. Parhaan hyödyn pakasta saakin sekoittamalla kortit niin että ne on mahdollisuus nostaa myös ylösalaisin. Valitettavasti kirjasesta ei löydy enempää tietoja korttien arkkityypeistä, joka auttaisi ymmärtämään kortissa esiintyvän henkilön lähtökohtia.



Kortit ovat hieman isohkot pieneen käteen, mutta se ei haittaa koska olen tottunut käyttämään näitä kaksin käsin. Reunojen kultaus sopii korttien tummiin värisävyihin ja taustapuolen hieman hassuun kuvaan, se muistuttaa mielikuvaani  ”taivaan porteista”, mutta ajattelen kuvan silti esittävän suurta peiliä. Jokaisessa kortissa on esitetty tietty arkkityyppi  jonka nimen kortti kertoo samoin kuin muutaman avainsanan. Korttien taide on utuista ja miellyttävät silmää (muutamaa korttia lukuun ottamatta). Suosittelen pakkaa heille jotka ovat kiinnostuneita kehittämään itseään ja jumalsuhdettaan. 

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Varovasti hiipien takaisin





Oi! Metsänalus täynnä sinivuokkoja, ja ei tietysti sattunut kameraa mukaan. Kevään ensimmäinen ”oikea” päivä, ulkona on tarjennut t-paidalla ja auringossa on tullut ihan kuumakin. On kelvannut ihmetellä mitä kaikkea uudesta pihasta puskeekaan esiin, ainakin ihastuttavan kirjava joukko krookuksia. Kissa-neitimmekin on päässyt nauttimaan olostansa pihassamme, kun olen sen vienyt valjaissa pihakierrokselle. 


Tarkoitus ei ollut taaskaan tehdä katoamistemppua, mutta toinen muutto vuoden aikana oli sen verran raskas operaatio että blogin kirjoittaminen oli viimeksi mielessä. Ja vanhasta viisastuneena en enää yritäkään tehdä mitään lupauksia tulevalle, vaan koetan taas päästä tämän blogin kirjoittamisen makuun ihan rennolla otteella.

Muutama viikko sitten tuli poikettua Suodenniemessä Pirulanvuoren näkötornilla, josta nämä tämänkertaiset kuvatkin ovat. 15 metrin korkeudesta oli upeat näkymät. Muutenkin on jäänyt enemmän aikaa tassutella metsissä, senkin takia että niitä löytyy nyt huomattavasti lähempää. Ulkona vietetty aika ei tunnu koskaan menevän hukkaan, vaikka sitä vain seisoisi paikallaan ja katselisi pilvien menoa ja kuuntelisi lintu-konserttia. Kevät ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua elinvoimallansa! Aurinkoisia päiviä teillekin :)