lauantai 19. heinäkuuta 2014

To be who you are


En millään keksinyt suomenkielistä otsikkoa, mutta ajatukseni oli kertoa hieman siitä millaista on olla wicca/noita muiden keskuudessa. Ja keille kaikille asiasta kannattaa kertoa? Nämä ovat omia kokemuksiani ja mielipiteitäni, joten parasta taas muistuttaa että kaikki wiccat taikka noidat eivät välttämättä ajattele samoin.

*Miten kertoa? Kun olet löytänyt oman polkusi, mietit varmasti miten voisit kertoa asiasta muille. Sinun kannattaa valmistautua kertomaan wiccan luonteesta, mitä se on ja mitä se EI ole. Kerro ennen kaikkea se, miten asia vaikuttaa sinuun ja omaan elämääsi. Entä sitten kenelle asiasta kannattaa mainita?


*Läheiset/perhe
Lähimmäisille ihmisille, kuten perheelle ja ystäville kannattaa kertoa asiasta heti, kun olet varma siitä että wicca (tai noituus) on sinun juttusi. Miksi? Koska on melkoisen ikävää jos ei saa olla oma itsensä edes kaikista läheisimpien ihmisten kanssa. Entä jos pelkäät että he eivät hyväksy noituutta? Silloin sinun kannattaa miettiä kuuluvatko nämä ihmiset todella lähipiiriisi. Asia kannattaa ottaa puheeksi jotenkin neutraalisti, esimerkiksi yleisesti keskustelemalla taikauskosta ja tunnustelemalla heidän mielipidettään.

Kerroin omille vanhemmilleni muutaman kuukauden jälkeen että olin löytänyt wiccan. Heillä ei onneksi ollut mitään ennakkoluuloja. Vaikka en olekaan koskaan kuulunut kirkkoon, sain silti melko kristillisen kasvatuksen. Vanhempani olivat kuitenkin iloisia puolestani, ja isäni kysyi jopa miltä se tuntui tulla uskoon :D Siskoni on minulle todella läheinen, vaikka olemmekin monella tapaa hyvin erilaisia. Häntä olikin hieman vaikeampi vakuuttaa asiasta, enkä ole siinä vieläkään tainnut onnistua. Siskoni pyysi minua nimittäin liittymään kirkkoon jotta voisin olla kummi hänen pojallensa! Ei, en voi mitenkään liittyä kirkkoon.


*Kaverit  
En ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa kaikille kavereilleni siitä että olen wicca. Muutamille olen kertonut jos asiasta on tullut puhetta. Muistan kuinka ”yksinäiseltä” tuntui olla asian kanssa silloin, kun vasta tutustuin wiccaan. Jossain kirjassa, ehkäpä Cunninghamin perusteoksessa, sanottiin että riittää kun pyytää Jumalattarelta ja Jumalalta saada tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Niin minä sitten teinkin, ja on ollut todella ihanaa tavata muita wiccoja. Tällä blogin kirjoittamisellakin saattaa olla jotain osuutta asiaan ;)

*Deittailu 
Jos et ole tosimielessä etsimässä ketään, ei asiasta kannata mainita. Tietysti jos suhde syvenee, on asia viisainta ottaa pian esille. Samasta syystä jos deittailet vakavissasi, kannattaa asiasta mainita mahdollisimman pian. Miksi? Mielestäni deittaillessa molempien osapuolten on oltava mahdollisimman rehellisiä. Toisen ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta toisen on ehdottomasti hyväksyttävä tärkeä osa sinua (kuten wiccan voi olettaa olevan), jotta suhteenne voisi toimia.


Esimerkiksi voin kertoa erään miehen jota ehdin tapailla hetken aikaa pari vuotta sitten. Hän sanoi sen olevan ok, että olen wicca. Kuitenkin hän kysyi minulta uhraanko jouluna hänen takapihallansa sikaa kun muut ovat sisällä! Eli ei hän kuitenkaan ymmärtänyt selityksistäni huolimatta mitä wicca merkitsee, joten se juttu oli siinä.

*Muut ihmiset  
Sukulaiset, vastaantulijat, ketä heitä nyt onkaan. Jos haluat olla avoimesti wicca, se on ihan sallittua. Mutta asiasta ei silti tarvitse tehdä numeroa joka käänteessä. Ja voi olla niinkin, että tiedät ihmisiä jotka eivät hyväksyisi sitä kuka olet, mutta jotka sinun on hyväksyttävä. Esimerkiksi avomieheni vanhemmat joista kovasti pidän, mutta jotka eivät todellakaan voisi ymmärtää noituutta kun ovat niin uskovaisia. Pidän lähes kaiken wiccaan liittyvän tavaran omassa huoneessani, joten sen ovi on helppo sulkea kun he tulevat vierailulle. Silti aina en voi välttyä mielipahalta. Muutama päivä sitten sain kuunnella kuinka noidat ovat sellaisia jotka antavat paholaisen toimia itsessään. Onneksi se keskustelunaihe tyrehtyi nopeasti!


*Koulu/työpaikka 
Osassa työpaikoista on oltava edustava, ja niihin eivät kuulu mitkään henkilökohtaiset asiat. Moni ihminen pitää uskonsa itsellänsä, ja siitä syystä toiset saattavat myös kiusaantua jos huomaavat sinun olevan liian avoimesti noita ja jakavasi neuvojasi väärässä paikassa. Koulu on tässä mielessä vapaampi ympäristö. Myös luovemmissa ammateissa ihminen saa olla persoonallisempi.
---
Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia kun muut eivät ymmärrä sitä että olet wicca/ noita?

2 kommenttia:

  1. Noh, oma veljenihän on joku helluntailainen tai jotain sellaista. Tuosta lauseesta varmaan jo huomaa, kuinka läheisesti puhumme uskonasioista. Tai kyllähän hän puhuu, omistaan. Kerran olen yrittänyt omia uskomuksiani selittää ja se sai jäädä tuohon ainoaan kertaan. Hän sitten tykkää kertoilla kristinuskosta ja Jeesuksesta ja siteerata raamattua aina sopivan hetken tullen. Tai omasta mielestään sopivan. Ei ole sellaisia sukutapaamisia, jossa hän ei tuota asiaa esille toisi ja virittelisi keskustelua siitä. Sukumme on toiselta puolelta aika pakanallista, en ole ainut tällaisen maailmankatsomuksen omaava, mutta varsinkin vanhempi sukupolvi, joilla on mitään taipumusta esim. enneuniin tai joilla on vahva intuitio, niin eivät koskaan puhu näistä aiheista. Kerron näistä asioista vain jos seura tuntuu sellaiselta, että siinä voi kertoa, eli ainakin omat ystävät. Eikä niistäkään kaikki. Mutta jos joku kysyy tai muuten tulee puheeksi, en asiaa häpeä enkä peittelekään. En vaan koskaan jaksa kristitylle yrittää selittää uskomuksiani, se on aivan yhtä tyhjän kanssa. -Orvokki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kertomuksestasi välittyy kyllä se, ettet nauti sukutapaamisistanne. toisaalta kuitenkin hienoa että noin erilaiset ihmiset tulevat keskenään toimeen. Tuskin veljesi ymmärtää kuinka kiusallista hänen käytöksensä on...

      Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta että teidän suvusta löytyy muitakin pakana-henkisiä ihmisiä. Kiitos kun jaoit tämän kokemuksesi :)

      Poista