tiistai 23. kesäkuuta 2015

Luomismyytti



Varmasti moni meistä tyytyy tieteen selitykseen maailmamme synnystä. Näin tein itsekin, kunnes minulta kysyttiin millainen on Wiccan luomiskertomus. En osannut vastata, mutta Penczakin The Outer Temple of Witchcraft kirjassa, jota olin lukemassa, käsiteltiin aihetta seuraavaksi! Tämä on yleinen luomismyytti, yksi versio monista noituuden piirissä. Penzakin sanoja lainaten, kertomuksen merkitys on täsmällistä sanamuotoa tärkeämpi. Niin, ja tämä ei tosiaan sulje pois teoriaa alkuräjähdyksestä!

Kuvituksena metsien jättiläisiä, näitäkin kiviä ovat luonnon syklit muovanneet.
Kaiken alussa Suuri Tyhjyys täytti Suuren Hengen Jumalallisen mielen. Tyhjyydessä ei ollut mitään ja silti siinä oli kaikki. Tyhjyys oli suuri kaaos joka sisälsi kaikki mahdollisuudet, velloen kuin kosminen meri vaihtoehdoissaan. Tyhjyyden keskellä oli Suuri Jumalatar, Ensimmäinen Äiti. Ja Tyhjyys oli Suuri Jumalatar. 

Jumalatar erotti valon pimeydestä, antaen olevaiselle ensimmäisen muodon ja tilan. Jumalatar synnytti Suuren Jumalan. Jumala oli Jumalattarelle lapsi, poika, sekä rakastaja ja puoliso. Kuten Jumalatar, Jumalakin oli olemassa valossa ja pimeydessä, ja yhdessä he olivat Kaikki.


Rakkautensa kautta, kaksi jotka liikkuivat yhtenä Suuressa Hengessä, synnyttivät ensimmäiset lapsensa. Yhdessä he loivat Kosmoksen tähdet ja planeetat. Niin suuri oli heidän rakkautensa, että valo ja elämä yhdistyivät heidän kanssaan kaikkialla, tehden vastakohdan heidän pimeydelleen ja tyhjyydelleen.

Jumalatar ja Jumala ottivat monia muotoja ja kasvoja heidän lastensa kautta, ja edelleen kaikki juonsivat juurensa Suureen Äitiin ja Isään. He loivat kaikilla tasoilla, nähdyillä ja näkemättömillä, tietoisilla ja tiedostamattomilla. 


Jumalatar muotoutui Maassa, maan päällä, merissä sekä Kuussa. Jumalattaren pystyi löytämään jokaisesta naisesta. Jumala muotoutui taivaalla, eläimissä, jyvissä sekä Auringossa. Jumalan pystyi löytämään jokaisesta miehestä. Mutta Jumalattaren pystyi löytämään Jumalan jokaisen ilmentymän sydämestä, kuten Jumalan pystyi löytämään jokaisen Jumalattaren ilmentymän sydämestä. He löysivät ilmenemismuotoja luonnonvoimissa, ja elävien myyttien jumalien ja jumalattarien äänissä. 


Kuten Jumalatar ja Jumala ovat löydettävissä luodun kautta, hekin myös, ovat luotuja ja uudelleenluotuja elämän sykleissä. Jumalatar matkaa monien syklien kautta, jotka nähdään Kuussa, vuodenajoissa ja naisen elämässä. Jumalatar kasvoi Neitona, nuorena ja mahdollisuuksista täynnä, kuten Suuri Jumalatar teki kaiken alussa. Metsien neito, soturi, kaiken tytär, toi itsessään voiman ja valon. Hän siirtyi ja tuli Äidiksi, luojaksi, tarjoajaksi, ylläpitäjäksi, kaiken äidiksi. Hänestä tuli Akka, synkkä, täynnä voimaa oleva, mysteerien tuntija.


Jumala oli valon ja elämän jumala, kasvaen vehreydessä ja auringonvalossa. Hän on lapsi, nuori rakastaja ja tulinen nuoruus. Hän on maiden herra, puoliso, mutta myös hän hiipui tullen varjokseen, uhrauksen, alamaailman ja metsästyksen herraksi. Hän on sarvipäinen Jumala,  talven pimeyden suojelija. 

Elämän sykleissä maailma on alituiseen luotu ja tuhottu Jumalattaren ja Jumalan rakkaudessa. Kaikki nämä jumalallisen muodot ja kasvot juontavat juurensa takaisin Kahdeksi joka liikkui yhtenä Suuren Hengen rakkaudessa, Suureen Jumalattareen ja Jumalaan, Ensimmäiseen Äitiin ja Isään. Näin se on, näin se on ollut, näin se tulee aina olemaan, aikojen alusta asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti